Tapasin tänään töissä pariskunnan, joiden yhteenlasketut nettotulot olivat 11.000e. Kyseessä ei ollut lääkäri eikä tutkija pariskunta eikä yrittäjä pariskunta vaan tuiki tavallinen pari, joista toinen työskenteli kotona ja toinen kävi töissä kodin ulkopuolella.
Keskustelin heidän kanssaan luotoista. Järkytyin, kun he kertoivat että heidän tulonsa ei riitä kattamaan kaikkia menoja. Asuntolainaa heillä ei ollut kuin 90.000e jäljellä mutta kortti ja kulutusluottoja sitäkin enemmän. Ja mikä pahinta, kun rouva lähti käymään naistenhuoneessa, perheen isä tunnusti, että hän on viimeisen 6 kk aikana ottanut itselleen lähes 30.000e edestä pikavippejä. Eikä uskaltanut kertoa vaimolleen.
Kun kysyin, mihin nämä luotot oli käytetty, hän vastasivat: "Normaaliin elämiseen."
Onko elämä normaalia, jos jokainen ostos täytyy tehdä luotolla? Onko epänormaalia, jos yrittää pärjätää sillä rahamäärällä, joka joka kuukausi tulee tilille?
Eikä tämä pariskunta ole ainoa. Yliopiston professori, 45 vuotias hyvämainen tutkija on korviaan myöten veloissa kun täytyy matkustella ulkomailla, purjehtia parhaiden kavereiden kanssa, vaihtaa auto kahden vuoden välein ja käydä ruskettumassa kuntosalin solariumissa...
Raha sokaisee ihmiset. Sanotaan, että raha on hyvä renki mutta huono isäntä. Ja tämä näyttää olevan totta - kerta toisensa jälkeen.
keskiviikko 15. elokuuta 2012
sunnuntai 12. elokuuta 2012
Elämä ilman luottoja on kallista
Elämme tänäpäivänä luottoyhteiskunnassa. Kaikkea saa luotolla ja osamaksulla: auton, asunnon, puhelimen, iPadin, sohvan, astiat, vaatteet, silmälasit jopa koiranpennun. Yhteiskunta haluaa ihmisten kuluttavan, jotta yrittäjillä olisi toimeentuloa ja varaa palkata työntekijöitä, joilla olisi varaa maksaa veroja ja ostaa taas tuotteita.
Jos maksan ostokset kaupassa käteisellä, kanssa asiakkaat katsovat minua kuin halpaa makkaraa. Käteisrahan käsittely on kaupoille kallista - sen hinnoittelevat pankit.
Jos otan pankista luottokortin, jolla maksan ostoksiani, joudun joka tapauksessa maksamaan luoton jonain päivänä pois.
Olen moneen kertaan lukenut (ja nauranut) aikakausilehdistä, kuinka nuoret aikuiset ajattelevat että ostaessaan luotolla, heidän ei tarvitse koskaan maksaa luottoa pois. Viimeisimpänä taisi olla BB-Henna Kalilainen, joka erään lehden palstoilla voivotteli ulosotossa olevia laskujaan ja luottojaan.
Yhteiskunta ei opeta meitä viisaaseen rahankäyttöön. Vanhemmat eivät opeta lapsiaan viisaaseen rahankäyttöön. Kun vanhemmat maksavat lastensa kaikki ostokset, vaatteet ja huvitukset, he opettavat nuorille elintason, jota he eivät pysty ylläpitämään sen jälkeen kun lapset muuttavat pois kotoa.
Mutta nuoret haluavat edelleen käydä ravintoloissa syömässä, tavata kavereitaan, bailata ja ostaa viimeisimmät iPhonet. Ja koska ollaan koulussa, ei ole rahaa eikä halua mennä töihin, otetaan pikavippejä joilla rahoitetaan elintasoa. Noidankehä on valmis.
Elämä ilman luottoja on kallista. Mutta jos koulut ja vanhemmat opettaisivat lapsiaan oikeaan rahankäyttöön ja työntekoon, elämä ei olisi luoton varassa.
Jos maksan ostokset kaupassa käteisellä, kanssa asiakkaat katsovat minua kuin halpaa makkaraa. Käteisrahan käsittely on kaupoille kallista - sen hinnoittelevat pankit.
Jos otan pankista luottokortin, jolla maksan ostoksiani, joudun joka tapauksessa maksamaan luoton jonain päivänä pois.
Olen moneen kertaan lukenut (ja nauranut) aikakausilehdistä, kuinka nuoret aikuiset ajattelevat että ostaessaan luotolla, heidän ei tarvitse koskaan maksaa luottoa pois. Viimeisimpänä taisi olla BB-Henna Kalilainen, joka erään lehden palstoilla voivotteli ulosotossa olevia laskujaan ja luottojaan.
Yhteiskunta ei opeta meitä viisaaseen rahankäyttöön. Vanhemmat eivät opeta lapsiaan viisaaseen rahankäyttöön. Kun vanhemmat maksavat lastensa kaikki ostokset, vaatteet ja huvitukset, he opettavat nuorille elintason, jota he eivät pysty ylläpitämään sen jälkeen kun lapset muuttavat pois kotoa.
Mutta nuoret haluavat edelleen käydä ravintoloissa syömässä, tavata kavereitaan, bailata ja ostaa viimeisimmät iPhonet. Ja koska ollaan koulussa, ei ole rahaa eikä halua mennä töihin, otetaan pikavippejä joilla rahoitetaan elintasoa. Noidankehä on valmis.
Elämä ilman luottoja on kallista. Mutta jos koulut ja vanhemmat opettaisivat lapsiaan oikeaan rahankäyttöön ja työntekoon, elämä ei olisi luoton varassa.
lauantai 11. elokuuta 2012
Lainavertailua osa 1
Totuus on valitettavasti se, että pikalainoja ei voi vertailla. Niitä on niin paljon ja lähes kaikilla on samat lainasummat, samat ikärajat ja samat säännöt. Mitä tästä opimme? Älä ota pikalainaa.
perjantai 10. elokuuta 2012
Miten päästä eroon luottokierteestä?
Asia on yksinkertainen:
ensin täytyy tunnustaa että on ongelma.
Jos vähättelet omaa rahatilannettasi, jos kuvittelet että tulosi ovat suuremmat kuin menosi, et koskaan tule selviytymään tilanteesta.
Tunnusta että sinulla on ongelma.
Sen jälkeen otat kynän ja paperia ja listaan kaiken ylös. Tämä on henkisesti erittäin raskasta... Ja se on raskasta pitkään. Tiedän muutaman tuttavan, jotka ovat ylläpitäneet tätä velkakierrettä puolison tietämättä jo useita vuosia.
Katseltuani usean kuukauden ajan erään ystäväni itkua, menin yhtenä iltana hänen luokseen. Sanoin: "Minä haluan nähdä kaikki laskusi, kaikki pikavippisi, kaiken!"
Erittäin vastahakoisesti hän suostui. Laskin kaiken neljään kertaan, sillä en todellakaan voinut kuvitella sitä luoton määrää, joka pikavipeistä, luottokorteista ja kulutusluotoista tulisi...
156.000e! Siis sataviisikymmentäkuusituhattaeuroa! Meinasin pyörtyä siihen paikkaan. Mutta niin kauhistui ystävänikin. Muutaman minuutin keskustelun jälkeen, ystäväni soitti miehelleen ja pyysi tämän kotiin. Kysyin molemmilta lupaa olla läsnä kun asiasta keskusteltiin. Onneksi sekä ystäväni että hänen miehensä tuntevat minut monen vuoden ajalta ja luottavat siihen, että asiat, joita sinä iltana juteltiin, eivät koskaan leviä seinien ulkopuolelle.
Ilta oli raskas, niin ystävälleni, hänen miehelleen kuten myös minulle. Mutta se kannatti.
Tuosta illasta on nyt kolme vuotta. Luotot ovat lyhentyneet huimaa vauhtia sen jälkeen kun ystäväni aloitti toisen työn. He viettävät kerran kuussa "vanhempien viikonlopun" jossa lapset menevät mummolaan ja vanhemmat varaavat jostain kaupungista hotellihuoneen, nauttivat illallista ja toistensa seurasta. Tämän he tekivät yhdessä, yhteisellä päätöksellä.
Luottokierteestä on mahdollisuus päästä eroon, kun jokainen sitoutuu siihen. Tunnen muutamia ihmisiä, jotka eivät millään muotoa myönnä, että heillä on ongelma, eivät suostu laskemaan tuloja ja menoja yhteen, eivät suostu hyväksymään sitä, että he ovat tehneet virheen. He eivät myöskään tule koskaan pääsemään siitä kierteestä eroon.
Myönnä, että sinulla on ongelma. Sen jälkeen laita paperille todelliset tulot ja todelliset menot. Puhu jonkun läheisen ihmisen kanssa, sellaisen, johon luotat kuin hullu puuroon. Ja tee päätös sitoutua muutokseen. Muutos on mahdollinen mutta vain jos itse sitoudut siihen.
Jatkossa kerron erilaisia vinkkejä jotka ovat auttaneet minua.
- Lisa
ensin täytyy tunnustaa että on ongelma.
Jos vähättelet omaa rahatilannettasi, jos kuvittelet että tulosi ovat suuremmat kuin menosi, et koskaan tule selviytymään tilanteesta.
Tunnusta että sinulla on ongelma.
Sen jälkeen otat kynän ja paperia ja listaan kaiken ylös. Tämä on henkisesti erittäin raskasta... Ja se on raskasta pitkään. Tiedän muutaman tuttavan, jotka ovat ylläpitäneet tätä velkakierrettä puolison tietämättä jo useita vuosia.
Katseltuani usean kuukauden ajan erään ystäväni itkua, menin yhtenä iltana hänen luokseen. Sanoin: "Minä haluan nähdä kaikki laskusi, kaikki pikavippisi, kaiken!"
Erittäin vastahakoisesti hän suostui. Laskin kaiken neljään kertaan, sillä en todellakaan voinut kuvitella sitä luoton määrää, joka pikavipeistä, luottokorteista ja kulutusluotoista tulisi...
156.000e! Siis sataviisikymmentäkuusituhattaeuroa! Meinasin pyörtyä siihen paikkaan. Mutta niin kauhistui ystävänikin. Muutaman minuutin keskustelun jälkeen, ystäväni soitti miehelleen ja pyysi tämän kotiin. Kysyin molemmilta lupaa olla läsnä kun asiasta keskusteltiin. Onneksi sekä ystäväni että hänen miehensä tuntevat minut monen vuoden ajalta ja luottavat siihen, että asiat, joita sinä iltana juteltiin, eivät koskaan leviä seinien ulkopuolelle.
Ilta oli raskas, niin ystävälleni, hänen miehelleen kuten myös minulle. Mutta se kannatti.
Tuosta illasta on nyt kolme vuotta. Luotot ovat lyhentyneet huimaa vauhtia sen jälkeen kun ystäväni aloitti toisen työn. He viettävät kerran kuussa "vanhempien viikonlopun" jossa lapset menevät mummolaan ja vanhemmat varaavat jostain kaupungista hotellihuoneen, nauttivat illallista ja toistensa seurasta. Tämän he tekivät yhdessä, yhteisellä päätöksellä.
Luottokierteestä on mahdollisuus päästä eroon, kun jokainen sitoutuu siihen. Tunnen muutamia ihmisiä, jotka eivät millään muotoa myönnä, että heillä on ongelma, eivät suostu laskemaan tuloja ja menoja yhteen, eivät suostu hyväksymään sitä, että he ovat tehneet virheen. He eivät myöskään tule koskaan pääsemään siitä kierteestä eroon.
Myönnä, että sinulla on ongelma. Sen jälkeen laita paperille todelliset tulot ja todelliset menot. Puhu jonkun läheisen ihmisen kanssa, sellaisen, johon luotat kuin hullu puuroon. Ja tee päätös sitoutua muutokseen. Muutos on mahdollinen mutta vain jos itse sitoudut siihen.
Jatkossa kerron erilaisia vinkkejä jotka ovat auttaneet minua.
- Lisa
tiistai 7. elokuuta 2012
Miksi ihmiset ottavat pikavippejä?
Olen usein pohtinut tätä asiaa.
Miksi ihmiset ylipäätäänkään ottavat pikavippejä ja kulutusluottoja?
Yksinkertaisesti: niitä on niin helppo saada.
Eräs tuttavani tuskaili tässä jokin aika sitten kun hänen rahansa eivät riittäneet kuukausittaisiin menoihin. Kysyin häneltä, milloin hän on viimeksi laittanut paperille ylös tulonsa ja menonsa. "En koskaan!" oli vastaus.
Viikkoa myöhemmin kävimme yhdessä lounaalla. Kädessä hänellä oli uusi Louis Vuittonin käsilaukku ja jalassa uudet Calvin Kleinin korkokengät. "Joko sinulla oli palkkapäivä?" erehdyin kysymään. "Ei tietenkään, hain pankista uuden luottokortin ja kävin shoppailemassa kun oli niin harmaa keli. Piristin vähän itseäni!"
Toinen ystäväni surffailee työpaikallaan netissä ja etsii uusia pikavippifirmoja, koska "pitää saada edelliset maksettua ennen kuin mies huomaa."
Pikavippejä ja kulutusluottoja on helppo saada. Summat ovat pieniä eikä lopullinen maksu tunnu isolta vaikka prosentuaalisesti luoton korkoprosentti voi olla jopa yli 300. Mutta ihmiset eivät ymmärrä sitä, että pienistä puroista kasvaa iso virta - niin hyvässä kuin pahassakin.
Myönnän sen itsekin: Olen turvautunut pikavippiin. Viimeksi sivustolta. Yllättävä kutsu ystävän häihin elämäntilanteessa, jossa kodin vaihto, remontti ja muuttu toiselle paikkakunnalle on laittanut elämän täysin uusiin uomiin. Ei ollut vaihtoehtoja. Ota pikavippi tai jää häistä pois. Mutta tiedostin tilanteeni ja muistin että seuraavassa palkassa tulee tuntuvat ylityökorvaukset ja matkakorvaukset, joten minun ei tarvitse ottaa uutta pikavippiä maksaakseni entisen pois.
Missä vika? Missä minä tein virheen? Miksi minä jouduin turvautumaan pikavippiin?
Koska epäonnistuin suunnittelemaan talouteni jo 5 vuotta sitten. Nyt joudun elämään lähes joka kuukausi kädestä suuhun, kaikki mikä tulee, myös menee, eikä rahaa jää muutamaa kymppiä kuussa, jolla voisi aloittaa säästämisen. Mutta onneksi (Onneksi!) tilanteeseen on tulossa syksyllä muutos.
Elämä ilman luottoja, pikavippeja ja luottokortteja on hankalaa mutta mahdollista. Minä aion todistaa sen!
Miksi ihmiset ylipäätäänkään ottavat pikavippejä ja kulutusluottoja?
Yksinkertaisesti: niitä on niin helppo saada.
Eräs tuttavani tuskaili tässä jokin aika sitten kun hänen rahansa eivät riittäneet kuukausittaisiin menoihin. Kysyin häneltä, milloin hän on viimeksi laittanut paperille ylös tulonsa ja menonsa. "En koskaan!" oli vastaus.
Viikkoa myöhemmin kävimme yhdessä lounaalla. Kädessä hänellä oli uusi Louis Vuittonin käsilaukku ja jalassa uudet Calvin Kleinin korkokengät. "Joko sinulla oli palkkapäivä?" erehdyin kysymään. "Ei tietenkään, hain pankista uuden luottokortin ja kävin shoppailemassa kun oli niin harmaa keli. Piristin vähän itseäni!"
Toinen ystäväni surffailee työpaikallaan netissä ja etsii uusia pikavippifirmoja, koska "pitää saada edelliset maksettua ennen kuin mies huomaa."
Pikavippejä ja kulutusluottoja on helppo saada. Summat ovat pieniä eikä lopullinen maksu tunnu isolta vaikka prosentuaalisesti luoton korkoprosentti voi olla jopa yli 300. Mutta ihmiset eivät ymmärrä sitä, että pienistä puroista kasvaa iso virta - niin hyvässä kuin pahassakin.
Myönnän sen itsekin: Olen turvautunut pikavippiin. Viimeksi sivustolta. Yllättävä kutsu ystävän häihin elämäntilanteessa, jossa kodin vaihto, remontti ja muuttu toiselle paikkakunnalle on laittanut elämän täysin uusiin uomiin. Ei ollut vaihtoehtoja. Ota pikavippi tai jää häistä pois. Mutta tiedostin tilanteeni ja muistin että seuraavassa palkassa tulee tuntuvat ylityökorvaukset ja matkakorvaukset, joten minun ei tarvitse ottaa uutta pikavippiä maksaakseni entisen pois.
Missä vika? Missä minä tein virheen? Miksi minä jouduin turvautumaan pikavippiin?
Koska epäonnistuin suunnittelemaan talouteni jo 5 vuotta sitten. Nyt joudun elämään lähes joka kuukausi kädestä suuhun, kaikki mikä tulee, myös menee, eikä rahaa jää muutamaa kymppiä kuussa, jolla voisi aloittaa säästämisen. Mutta onneksi (Onneksi!) tilanteeseen on tulossa syksyllä muutos.
Elämä ilman luottoja, pikavippeja ja luottokortteja on hankalaa mutta mahdollista. Minä aion todistaa sen!
maanantai 6. elokuuta 2012
Onko elämää ilman pikavippejä?
Onko maailmassa elää ilman luottoa?
Millaista elämä on ilman luottoja, luottokortteja ja pikavippejä?
Tässä blogissa keskityn vain ja ainoastaan pikavippeihin, niiden rakenteeseen ja lainsäädäntöön. Haastattelen pikavippikierteeseen joutuneita ihmisiä ja heidän selviytymistarinoitaan.
Anna omat kommenttisi ja ideasi blogiin!
- Lisa
Millaista elämä on ilman luottoja, luottokortteja ja pikavippejä?
Tässä blogissa keskityn vain ja ainoastaan pikavippeihin, niiden rakenteeseen ja lainsäädäntöön. Haastattelen pikavippikierteeseen joutuneita ihmisiä ja heidän selviytymistarinoitaan.
Anna omat kommenttisi ja ideasi blogiin!
- Lisa
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)