Tapasin tänään töissä pariskunnan, joiden yhteenlasketut nettotulot olivat 11.000e. Kyseessä ei ollut lääkäri eikä tutkija pariskunta eikä yrittäjä pariskunta vaan tuiki tavallinen pari, joista toinen työskenteli kotona ja toinen kävi töissä kodin ulkopuolella.
Keskustelin heidän kanssaan luotoista. Järkytyin, kun he kertoivat että heidän tulonsa ei riitä kattamaan kaikkia menoja. Asuntolainaa heillä ei ollut kuin 90.000e jäljellä mutta kortti ja kulutusluottoja sitäkin enemmän. Ja mikä pahinta, kun rouva lähti käymään naistenhuoneessa, perheen isä tunnusti, että hän on viimeisen 6 kk aikana ottanut itselleen lähes 30.000e edestä pikavippejä. Eikä uskaltanut kertoa vaimolleen.
Kun kysyin, mihin nämä luotot oli käytetty, hän vastasivat: "Normaaliin elämiseen."
Onko elämä normaalia, jos jokainen ostos täytyy tehdä luotolla? Onko epänormaalia, jos yrittää pärjätää sillä rahamäärällä, joka joka kuukausi tulee tilille?
Eikä tämä pariskunta ole ainoa. Yliopiston professori, 45 vuotias hyvämainen tutkija on korviaan myöten veloissa kun täytyy matkustella ulkomailla, purjehtia parhaiden kavereiden kanssa, vaihtaa auto kahden vuoden välein ja käydä ruskettumassa kuntosalin solariumissa...
Raha sokaisee ihmiset. Sanotaan, että raha on hyvä renki mutta huono isäntä. Ja tämä näyttää olevan totta - kerta toisensa jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti